Bite marks are love notes written in flesh



Pureminen. Tuo perinteisten fetissien aatelia ja primitiivinen mielipiteiden jakaja. Toiset kavahtavat jo pieniä näykkäisyjä, kun taas toiset kostuvat jo pelkästä ajatuksesta.

Minä väitän, että kaikki pitävät puremisesta. He eivät vain ole vielä tajunneet sitä. Unohtakaa teinileffojen surullisenkuuluisat vampyyrit ja omakohtaiset, epäonnistuneet kokemukset, pureminen on kaikesta huolimatta intohimoisen seksin perusainesosa. Olipa elementti sitten lainattu pornosta tai perintö ihmisen eläimellisemmistä elinolosuhteista, pureminen toimii. Mutta sille on kuitenkin aikansa ja paikkansa.

Pureminen on taitolaji. Aivan kuten moni muukin, kokeilemalla ja kumppania tarkkailemalla pääsee jo pitkälle. Parhaiten pureminen toimii silloin, kun antaa aistien viedä eikä mieti asiaa sen enempää. Aivan esileikin aluksi sitä on turha yrittää, sillä pureminen vaatii hyvät alkulämmöt toimiakseen. Itselleni pureminen toimii miltei parhaiten samaan aikaan yhdynnän kanssa, esimerkiksi piristämällä perinteikästä lähetyssaarnaajaa. Miksei kesken esileikinkin. Mutta jos Ace yrittäisi näykkiä kaulaani kylmiltään vaikka kesken leffankatselun, tuskin näyttäisin vihreää valoa.

Puremisfetissi oli oikeastaan ensimmäinen oma fetissini, jonka itsestäni aikanaan löysin. En tosin tiedä tai muista mistä kiinnostus joskus sai alkunsa. Mutta edelleen hampaat herkällä kaulalla tuntuvat hyvältä, kunhan vain fiilis on oikea. Itse pidän eniten juuri kaulan hyväilystä hampain, mutta otteiden on oltava tarpeeksi rohkeita. Vastavuoroisesti kutian helposti, mikä ei varsinaisesti kesken seksin tunnu kovin kiihottavalta.

Siitä, kuinka kovaa saa purra, on suositeltavaa sopia yhdessä partnerin kanssa. Normaalisti ruhjeet tai hampaanjäljet eivät haittaa, mutta esimerkiksi näin kesällä sukujuhlien sediltä ja tädeiltä ei välttämättä löydy ymmärrystä syödylle kaulalle tai mustelmaisille käsivarsille. Harmi kyllä.


- Lina

Share:

0 kommenttia